Tunnustus (vol 2)

Jokin aika sitten julistin, että aion pitää tiukkaa alkoholitonta linjaa, kunnes saan painon hyvin putoamaan. Nyt näyttäisi siltä, että idea oli kuolleena syntynyt. Mietin, miksi? Olin kuitenkin ollut jo noin kuukauden "tipattomalla" kun ei ollut mitään isompia kekkereitä, joissa sitä alkoholia olisi tullut nautittua. Terassilla käyminenkään ei tuntunut pakolliselta, koska kesää oli (on) vielä kuitenkin hyvin jäljellä. Aina kun oli vaihtoehtona ottaa lasillinen, mietin, etten halua katkaista hyvää lakkoa tähän. Sitten kuitenkin tuli otettua ne pari viskilasillista henkeä avaamaan. Sen jälkeen tuo nollatoleranssi on ollut kaikkea muuta kuin nollatoleranssi..

Tänäkin iltana on tullut juotua pari rentouttavaa olusta. Ja nyt on mieli maassa, miksi piti taas? Nautin joka päivä noin 200-300 "ylimääräistä" kaloria kahvimaidon muodossa, ja nyt vielä viikonloppuisin saman verran tai enemmän lisää alkoholin muodossa.. Onko tässä mitään järkeä? Varsinkin kun uuden ruokavalion ja liikkumisen myötä en edes tarvitsisi rentoutuakseni kuin sen yhden, mutta aina se jääkaappi kuitenkin kutsuu hakemaan vielä toisen jos kolmannenkin.

Aloittaessani tätä painonpudotusprojektia päätin, että tällä kertaa kyseessä on elämäntapamuutos, eikä mikään muutaman viikon juttu. Tiesin, etten jaksaisi taistella herkkuhimoja vastaan loppuelämääni, joten päätin sallia herkut silloin, kun muu syöminen on kunnossa. Herkuttelu ei ole sen jälkeen ollut minulle mikään ongelma. Ehkäpä alkoholin kanssa pitäisi nyt ottaa sama suhtautuminen. Ei mitään kieltolinjaa eikä morkkiksia, vaan kohtuullistaminen. Viimeaikoina olen kieltäytynyt muutamasta terassikutsusta, jolloin olisin voinut viettää hauskaa aikaa kavereiden kanssa. Ajattelin kuitenkin kiusauksen nauttia alkoholia olevan liian suuri niissä olosuhteissa, joten jäin kotiin. Ja sitten kuitenkin juon himassa bisseä seuraavana viikonloppuna. Seurauksena tuplamorkkis, koska omaa typeryyttäni menetin hauskan illan kavereiden seurassa ja silti lopulta kuitenkin join alkoholia.

Tästä lähtien menen alkoholin kanssa samalla linjalla, kuin muidenkin herkkujen. Olen varovainen, mutta en kieltäydy täysin. Jos on juhlat, tai muuten vaan hauska ilta tiedossa, en laske kaloreita syömisistäni ja juomisistani. Herkuttelu tai juopottelu ei saa kuitenkaan jäädä tavaksi. Olen oppinut olemaan mässäilemättä iltaisin ja herkuttelemaan kohtuudella kun siinä on oikeasti järkeä. Nyt opettelen olemaan tissuttelematta viikonloppuisin ja käyttämään alkoholia vain silloin, kun siinä on järkeä. Juhlimisen ja erikoispäivien tarkoituksena on saada aikaan hyvää mieltä, eikä morkkiksia. Mutta jos joka päivä on juhlapäivä, niin silloin oikeastaan niitä juhlapäiviä ei ole ollenkaan.