Painonpudotukseen mitenkään liittymättä on pakko nyt vähän kirjoittaa muitakin ajatuksia ylös.. Saatiin eilen vähän ikävää postia liittyen miehen firman konkurssiin ja ulosottoon. Nyt voi olla, että miehen täytyy jäädä lasten kanssa kotiin ja minun mennä töihin. Tilannetta hankaloittaa se, että opintoni ovat harjoitteluja vaille valmiit, eli pitäisi löytää oman alan töitä, jotta valmistuisin. Samaan aikaan pitäisi myös pystyä elättämään nelihenkinen perhe sillä palkalla. Työ pitäisi myös löytää todella pian. Mutta miten saada suht hyväpalkkainen oman alan työpaikka ilman papereita, se pitäisi tässä nyt keksiä.. Toimeentulotukeakaan en voi hakea, koska olen säästänyt vuosia asuntoa varten ja ne rahat pitäisi käyttää ensin ja jättää jäähyväiset koroille, joista kertyy kuitenkin tuhansia euroja.. Ei oikein huvita sitäkään unelmaa nyt heittää tämän takapakin takia. Ja jos en onnistu saamaan toivomaani paikkaa, kyllä minulle silti töitä löytyy ja voin samalla etsiä sitten oman alan töitä.
Tuntuu, että meillä on nyt jostain syystä erityisen paljon huonoa onnea.. ensin tuo häntäluu rikkoontui, sitten tuli ikävää postia. Sen jälkeen esikoinen mäjäytti sängynlaitaan poskensa niin, että on koko poski ja silmä mustana. Ja vielä tänään päivä lähti hienosti käyntiin, kun rupesin ihan normaalisti kaatelemaan muksuille maitoa, mutta ensimmäistä kertaa he olivat huomaamattani käyneet repimässä mukeistaan pohjan "tiivisteet" irti.. Maito kyllä pysyi mukeissa ensin, mutta sitten kun nostin niitä niin sinne valahti puoli litraa maitoa pitkin keittiön kaappeja.. Hieno alku päivälle ruveta jynssäämään niitä kaappeja sisältöineen viiden aikaan aamulla..
Eiköhän tämä tästä kuitenkin vielä iloksi muutu, jotain täytyy nyt vaan keksiä miten saisin raha-asiat rullaamaan. Onneksi minulla on tämä painoprojekti jo aloitettuna, koska nyt tuntuu, että se antaa voimaa. Voin hallita edes jotakin tämän sekavan tilanteen keskellä. Lisäksi on erittäin hyvä, että olen jo aloittanut projektin, sillä tässä tilanteessa en varmasti tulisi aloittaneeksi. Itseasiassa todennäköisesti olisin epätoivoissani mässäillyt hirveitä määriä suklaata ja muuta, viiniäkin varmasti olisi mennyt ja paino varmaan huitelisi kohta jo kahdeksankympin puolella. Kyllä noista raha-asioista jotenkin aina selvitään, vaikeaa se tulee varmasti olemaan seuraavina vuosina, mutta ainakaan ei tarvitse sitten sen jälkeen ruveta tiputtamaan nykyisen kahdenkymmenen kilon sijasta neljääkymmentä.
Koitan parhaani mukaan pysyä positiivisena, itseni ja koko perheen takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti