Huhhuh mikä viikko.. Maanantaina alkoi keuhkoputkentulehdus, ja samana päivänä löin kipeästi häntäluuni kovaan pyörän satulaan lainatessani liian isoa pyörää. Ensin ajattelin, että se vain vähän kolahti, mutta parin päivän päästä alkoi ihan järkyttävä kipu. En pystynyt ollenkaan istumaan tai menemään itse makuulle ja käveleminenkin oli työlästä. Onneksi esikoinen pääsi mumminsa luo hoitoon, pienemmän kanssa päätin odottaa aamuun ja soittaa apua, jos en pääse ylös sängystä.
Onneksi löysin lääkekaapista minulle aiemmin viisureiden poiston yhteydessä määrättyä panacodia ja vahvempaa buranaa, joita en silloin tarvinnut. Niiden ja miehen avulla pääsin makuulle ja pystyin nukkumaan pari tuntia. Sain kuopuksenkin kammettua sängystä aamulla suht helposti, nostaminen ei onneksi tehnyt yhtään pahaa vaan omat asentomuutokset lähinnä. Pari päivää sitten oikeastaan makoilin vain sohvalla ja varasin vettä ja maitoa ja smuuthien ja muuta pientä naksua lähistölle, ettei muksu ainakaan janosta tai nälästä kärsi jos en pääsekään enää ylös. Perjantaina olo oli onneksi jo vähän parempi, pääsin jo helpohkosti itse liikkumaan ja nyt lauantaina olo on jo ihan ok, vaikka jouduin lopettamaan panacodin käytön aamulla sivuvaikutusten takia. Istumaan en pysty vieläkään, mutta toivottavasti siellä on vaan joku tulehdus tullut tämän keuhkoputkentulehduksen myötä, niin paranee varmaan pian ja pääsen taas pyöräilemään.
Inhottava viikko on ollut sikäli, että oikein mitään en ole päässyt tekemään. Muksuilla on onneksi ollut tarpeeksi viihdettä, kuopuskin tykkäsi kun sai kerrankin rauhassa leikkiä kaikilla leluilla, kiipeillä esikoisen tuoleilla yms. vaikka ei ulos pariin päivään päässytkään. Ja minä olen ottanut tämän sairastumisen toisaalta myös positiivisena haasteena, sillä yleensä sairastuttuani olen mässäillyt ihan mitä huvittaa koko sairausajan. Olen ajatellut, että se on johtunut jostain itsesäälissä rypemisestä ja siitä, että mitään muutakaan kivaa ei kipeänä voi tehdä kuin syödä.. Mutta tarkemmin ajateltuani se on kyllä todennäköisesti johtunut enemmän siitä, että kipeänä ei oikein tee mieli syödä, joten koko päivä on mennyt joko napostellessa jotain pientä suuhun vähän väliä, tai syöden vain yksi ateria päivällä. Sitten illalla yllättäen on tullut hirveä herkkuhimo, jolle olen antanut periksi, koska yhyyy. Tällä kertaa kuitenkin päätin yrittää syödä edes jotakin joka aterialla, ja iltaisin ei edes tehnyt mieli herkkuja! Join kivennäisvettä ja Hibiscus-teetä ja siinä se :)
Painoa en ole viitsinyt seurata sen jälkeen kun alkuviikosta vaaka näytti hirveitä lukemia. Toivon sen johtuvan vain nesteturvotuksesta ja lähes viikon jatkuneesta makoilusta. Maanantaina sen sitten näkee, mitä painolle kuuluu. Nyt alkaa olla jo onneksi parempi olo, vaikka ääni on vieläkin poissa ja häntäluukin välillä vihloo. Pääsen kuitenkin liikkumaan edes rauhallisesti, kävelyille ja arkiliikunnan muodossa. Pakko vähän käsitreeniäkin kokeilla, kun käsipainot tuossa lojuvat, se tuskin rasittaa keuhkoja tai perää :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti