Spinning -yllätys

Kuukausi sitten päätin ensimmäistä kertaa kuntosalilla kokeilla ohjattua treeniä. Sopivasti siellä olikin alkamassa puolen tunnin spinning, jonka ajattelin olevan mukavan leppoinen tapa aloittaa. Vähän pyöräillään ja kuunnellaan mukavaa musiikkia.. Leppoisuus oli kuitenkin tuosta treenistä kaukana. Täysillä piti painaa koko homma ja jo heti alussa huomasin hikoilevani silmät ja lattian täyteen. Sen jälkeen tuntui, että happi loppuu ja haukoin henkeä jonkin aikaa (mutta jatkoin niin täysiä kuin pystyin). Seuraavaksi tulikin jo pahoinvointi ja pyörrytys, jotka kuitenkin onneksi hävisivät kun käänsin vastusta vähän pienemmälle. Treenin jälkeen huippasi, mutta kun olo tasaantui, oli voittajafiilis! Metallinmaku suussa ja hirveä närästys, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärsin, mistä urheilullisemmat kaverini puhuvat, kun kertovat treenin jälkeen tulevasta hyvänolontunteesta. En olisi ikinä uskonut, että oikeasti saan itsestäni revittyä kaiken irti, koska olen aina ollut vähän sellainen lusmuilija liikunnan suhteen. Jos jotain on joskus pitänyt tehdä täysillä, olen suorittanut ehkä 70% teholla, ettei varmasti joudu liikaa rehkimään tai väsy.  

Treenin jälkeen mietin, että tähän en kyllä ryhdy enää ikinä. Sitten kuitenkin seuraavina viikkoina viimeistään maanantaina on tullut olo, että mitäs jos kuitenkin vielä kokeilisin. Ja kun opin olemaan vetämättä itseäni ihan niin piippuun kuin ensimmäisellä kerralla, treenit ovat oikeastaan olleet ihan siedettäviä, jopa mukavia. Raskaita kyllä, mutta hyvällä tavalla. Aiemmin olen käynyt erilaisissa työväenopiston jumpissa, jotka ovat kyllä olleet ihan kivoja, mutta minulla ei oikeen kärsivällisyys riitä 1-2 h ohjattuun, kevyehköön harjoitteluun. Kokoajan tulee vilkuiltua kelloa. Tuossa maanantain spinningissä ei kyllä kerkeä paljoa kelloa vilkuilemaan, kun mielessä pyörii "selviän vielä nämä 30 sekuntia ennen seuraavaa pientä huilia". Viime maanantaina sain tietää, että kyseessä on HIIT-treenimuoto, eli kovatehoinen intervallitreeni. Pitäisi kuulemma olla hyvä myös läskin lähetystä ajatellen. 

Nyt olen päättänyt, että aion jatkaa tuota spinningiä maanantaisin, koska se polkaisee (heh heh) viikon niin hyvin käyntiin. Tulee jotenkin energinen olo. Seuraavana päivänä liikkumaan motivoi myös se, että on vähän pakko harrastaa jotain kevyempää, vähän tasoittavaa liikuntaa, jos haluaa niitä jalkoja käyttää vielä keskiviikkonakin. Ehkä jossain vaiheessa innostun tutustumaan enemmänkin HIIT-treeneihin, tällä kunnolla tosin tuo kerta viikkoon lienee sopiva tahti. Tuollainen itsensä ylittäminen kuitenkin motivoi yrittämään kovemmin myös muissa treeneissä. Uskaltauduin jopa kokeilemaan reipasta hölkkää juoksumatolla, jos sitä vaikka innostuisi lähtemään lenkillekin joku kerta. Jotain kummaa tapahtuu kyllä nyt pään sisällä, koska olen aina inhonnut varsinkin tämäntyyppistä liikuntaa, joka nyt tuntuukin yllättäen mukavalta :)