Maanantai (viikko 8)

Tänään vaaka näytti 72,2 kg. Vähän plussan puolelle meni, mutta eipä tullu yllätyksenä kun eilen oli ne muksun 1v pirskeet vihdoin ja viimein. Tääkin alkuviikko menee varmaan aika herkutteluks, kun niitä piirakoita ja kakkuja yms. on tuolla jääkaapissa. Nyt pitäis vaan taas saada viikkorytmistä kunnolla kiinni syömisten ja liikunnan suhteen, kun pari viikkoa on ollut aika härdelliä ja ollaan sairasteltu, aikuiset flunssaa ja muksuilla oli ilmeisesti enterorokko. Mut eiköhän tää taas tästä lähde normalisoitumaan pikkuhiljaa :)

Kiirettä

Aika stressaava viikko ollut ja loppuviikko menee muksun synttärijuhlia järkkäillessä ja muita asioita hoidellessa. Vaa'alla en ole ehtinyt ramppaamaan päivittäin, mutta paino näyttäisi vaihtelevan 70-72 kg välillä. Salilla käymistä olen vähän rajoittanut kun en osaa/halua siellä ruveta himmailemaan, mutta kroppa ei näköjään enää oikein kerennyt palautumaan niin lepuuttelen sitä nyt vähäsen. 1-2 kertaa viikossa olen käynyt viimeaikoina. Enimmäkseen liikunta on koostunut sienessä käymisestä, mäkisessä metsässä kun kiertelee muutaman tunnin niin katson kyllä päivittäisen liikuntatavoitteen täyttyneeksi :) Muksutkin ovat innostuneet metsässä käymisestä. Kahvakuulahaaste ei ole edennyt alkua pidemmälle, niitä on monelta päivältä rästissä, mutta toisaalta ihan kivakin tehdä tunnin jumppa kerralla eikä 10 minuutin erissä.

Outo olo

Hmm, ei se viikonlopun outo olo näköjään olekaan muuttunut mihinkään, en vieläkään pysty nukkumaan :S Ei mua oikeastaan edes väsytä, vaan ennemmin on sellainen olo koko ajan kuin olis vetässyt 5 energiajuomaa putkeen.. Yöllä siis myös, aamulla pystyisin kyllä vähän nukkumaan mutta toisaalta ei huvita kun on muutakin tekemistä. Eilen otin tupla-annoksen (eli pakkauksessa kerrotun maksimiannoksen) sitä unirohtoa ja ei kyllä auttanut yhtään. Pitäs ehkä kokeilla jotain muuta. Soitin nyt varmuudeksi terveyskeskukseenkin, varmistaakseni ettei tämä nyt ole enne jostain tuloillaan olevasta romahduksesta.. Mutta ei mua kyllä hirveesti huoleta, kyllä tämä tästä jotenkin päin kohta varmasti aukeaa. Ärsyttää vaan, kun tämä sotkee mun rytmit aterioiden ja liikunnankin suhteen.. Ruoka ei maistu yhtään (vaikka pakolla jotain vetelenkin ainakin muutaman kerran päivässä, usein proteiinipirtelöä jota jossain vaiheessa hommasin palautusjuomaksi kun siskokin sellaista käyttää, mutta ei ole siihen tarkoitukseen tullut käytettyä niin nyt sitten sitä juon jos muu ei mene alas), liikkuminen maistuisi, mutta mulla on selässä sellainen noidannuoli joka sinne on raskauksien jälkeen ruvennut kehkeytymään jos nostelen liikaa enkä keskity asentoihin. Toi kahvakuula sen taisi tällä kertaa laukaista, ja on mulla sen hoitoon fysioterapeutin ohjeet, joita aluksi noudatin noin viikon-pari ja sitten ne unohtui.. Nyt voisin kyllä nekin sisällyttää osaksi viikottaista liikuntaa ja venyttelyä :)

Maanantai (viikko 6)

Tänään aamulla vaaka näytti 71,4 kg eli -700g viime viikosta. Hienosti tippuu näköjään paino taikajuoman avulla ;) Mua on nimittäin yritetty perheen ja kavereiden toimesta jo vuosia saada juomaan teetä, mutta en ole siihen suostunut, koska olen pitänyt sitä mauttomana litkuna. Eikä mikään ihme, kun olen nähnyt teen vain kahvinkorvikkeena amatööreille, jotka eivät pysty syystä tai toisesta juomaan niin paljoa kahvia kuin eläminen ehdottomasti edellyttäisi. No ei ehkä ihan, mutta jollain tasolla mun mielessä se on aina jotenkin ollut (se huonompi) vaihtoehto kahville, eikä ihan erillinen ja itsellään nautittava juoma. Eikähän se hyvälle maistu, jos tekee mieli juoda kahvia ja sen sitten vaan vaihtaa teehen, koska se on jonkun mielestä terveellisempää.

Nyt sitten päätin antaa teelle mahdollisuuden. Aloitin kokeilemalla vihreää teetä, kun sitä on eniten hehkutettu ja kuulemma sillä on jotain painoa alentaviakin vaikutuksia. Tiedä sitten siitä, mutta ei se oikeastaan ole yhtään hassumpaa nyt kun sen erottaa selkeästi kahvista. Aamulla ja päivällä valitsen ehdottomasti kahvin, mutta se kolmas aamukahvikupponen saattaa sitten välillä vaihtua teehen ja iltaisin teetä on myös ihan kiva juoda. Mutta mua vähän häiritsee, kun toi on tollasta valmista pussiteetä. Päivän kiireessä tietty kiva kun se on nopeaa ja helppoa, mutta iltoihin mulle sopisi ehkä paremmin jos sen voisi tehdä itse. Täytynee vähän tutustua aiheeseen, koska mitään kokemusta tai tietoa aiheesta mulla ei ole. Vähän houkuttaisi ajatus jos eri elementtejä voisi siihen itse sekoitella ja haudutella sen sitten jotenkin ehkä vähän huolellisemmin myös.. Vähän ehkä sama kuin ruoan maustaminen, siitäkin tykkään. 

Noh, eiköhän toi paino muutenkin aika paljon heittele tilanteiden mukaan, tälle viikolle nyt sattui tällainen lukema. Toi mun vaa'alla hyppiminen alkaa välillä naurattaa itseänikin, mutta sitä nyt vaan on kiva tutkia, mikä vaikuttaa milläkin tavalla. Plus mä tykkään numeroista ylipäätään ehkä vähän liikaakin, siitä voisin itseasiassa kirjoittaa huvikseni jossain vaiheessa kanssa vähän ajatuksiani ylös :D Joka tapauksessa useimmiten mulla viikonloput eroaa arjesta sen verran paljon, että paino on tähän asti joka viikko mennyt U:n muotoisella käyrällä: alku- ja loppuviikosta painan enemmän kuin keskellä viikkoa. Tällä viikolla viikonloppu meni aika samalla kaavalla kuin muutkin päivät, niin ei tullut mitään kummempia pompsahduksia painonkaan suhteen.

Liikunnan kanssa täytyy ehkä vähän rauhottua.. Loppuviikosta keho ei enää nimittäin jostain syystä enää palautunut normaalisti. En tiedä olenko vaan remponut kuntotasooni nähden liikaa viimeistään nyt tuon aloittamani kahvakuulahaasteen myötä, vai onko siinä joku muu juttu taustalla. Olo oli nimittäin muutenkin viikonloppuna aika outo. Yliväsynyt olin selvästi (sellainen sumussa vaeltava hihittelijä), mutta myös jostain syystä musta tuntui siltä, kuin kävisin jotenkin ylikierroksilla. Ei siis mitenkään huonolta, vaan siltä, että keho olisi täynnä adrenaliinia ja vaikka lihakset eivät olleet valmiita kuin korkeintaan kävelylenkkiin, niin mieli olisi halunnut salille vetelemään enkkoja ja välillä mun teki myös jostain syystä mieli lyödä jotakin. Ja tämä olotila jatkui siis pitkälle yöhön, enkä voinut sen takia myöskään juurikaan nukkua, vaikka olisi kyllä tarvinnut. Eilen illalla otin jotain nukahtamista edistävää rohtoa joka on joskus tullut hankittua ja sainkin aamuyöstä sitten unen päästä kiinni. Onneksi miehellä alkoi loma niin pääsin nukkumaan tänäaamuna kun olo vähän helpotti! 

Onkohan mulla vähän liikaa stressiä ja patoumia :D En kyllä sikäli usko, että se olo oli kuitenkin mun mielestä sellainen ihan yliliiallisesta innostumisesta johtuva, pystyväinen olo ja ajatukset laukkasivat myös tauotta ruokkien sitä oloa lisää. Tai sitten mun aivot vaan taas työstää jotain tärkeää tai "tärkeää" taustalla niin kovaa, että sekoan vähän siitä. Mä en nimittäin yleensä juuri elämäntilanteiden takia stressaile, vaan luotan siihen, että joko vaan teen mikä näyttää järkevältä, tai jos mikään ei asioihin perehtymisenkään jälkeen näytä järkevältä, niin mun aivot ratkaisee kyllä nää potentiaalisesti stressiä aiheuttavat tilanteet ihan itsekseen taustalla ja ilmoittelevat sitten kun alkaa olla valmista. Yritän kyllä aina tätä prosessia sörkkiä, mutta ei siitä koskaan tule mitään. Itseasiassa kun tarkemmin mietin, niin olen kyllä viimepäivinä saanut myös tavallista enemmän kaikkia laadultaan melko vaihtelevia luovia idiksiä, ehkä se olo johtui siitä.

Tulipas paljon juttua yhteen päivään, mutta pakko oli kirjoittaa vähän ulos ja ylös näitä muitakin juttuja :D

Uni

Toi uus kello/aktiivisuusmittari kyttää myös mun nukkumisia. Aika hyvin itseasiassa näyttäisi tietävän, milloin nukun ja milloin vaan torkuttelen sohvalla. En tiedä miten, mutta se merkitsee unen unena ja makoilun makoiluna. Meillä siis on aika yleistä, että aamulla 05-06 aikaan kun muksut herää (ja mies lähtee töihin), siirrytään olkkariin, hoidan niiden aamuhommat ja laitan videon pyörimään isommalle. Pienempi saa sitten touhuta omia juttujaan lattialla ja minä torkuttelen sohvalla, kommentoin muksujen puuhia ja vähän vasemmalla kädellä heiluttelen leluja. Tätä jatkuu aamupalaan asti, joka syödään 07-08 aikaan. Annan muksuille kyllä kovaksi paahdettua leipää tai hedelmiä "esiaamupalaksi" jos vaikuttavat nälkäisiltä, mutta puuro syödään vasta vähän myöhemmin. Lähinnä siksi, että en jaksa hirveästi hyöriä noin aikaisin. Elättelen toiveita siitä, että jossain vaiheessa päivärytmi muuttuisi niin, että herääminen ei tapahdu ennen seitsemää. Nähtäväksi jää :D

Oon kyllä tiennytkin, että liian vähän tulee nukuttua, mutta jotenkin se kuitenkin konkretisoituu mulle vasta kun näen sen unen määrän numeroina. Mittarin mukaan nukun keskimäärin  4-5 tuntia yössä, josta rauhallista unta 3-4 tuntia :S Tosin tämä laskelma perustuu reilun viikon testijaksoon, koska en jaksa nukkua mittari kädessä jatkuvasti. Lisäksi siihen ilmeisesti syttyy toisinaan valo jos liikun. Eikä ole mikään himmeä valo, vaan sellainen hirveä halogeeni. Toivottavasti en ole hirveästi sojotellut sitä valoa muksujen silmiin testijakson aikana unissani meuhkatessani.. No, joka tapauksessa mittaustuloksesta puuttuu siis kokonaan mun "nukkumispäivät", eli vähintään kerran parissa viikossa mies hoitaa muksuja aamulla ja itse nukun puolille päivin. Tuo nostanee keskiarvoa lähemmäs siedettävää 6h yöunta, vaikka tietty se olisi järkevämpi nukkua joka yö vähän enemmän.

Koko elämäni peruskoulun jälkeen olen onnistunut venkoilemaan sekä lukion ja amk:n, että töiden kanssa niin, että juuri koskaan ei ole tarvinnut ennen 9 heräillä. Yleensä vasta lähempänä puolta päivää. Olen aina kuitenkin mennyt suht samoihin aikoihin nukkumaan, ennen vain nukuin 9-12 tuntia yössä. Muksujen takia on ollut vähän pakko alkaa heräilemään aiemmin, mutta nukkumaanmenoa en ole kuitenkaan saanut aikaistettua. Myös yöheräilyt ovat syöneet yöunia, mutta ne alkavat onneksi jo vähenemään. Mieluiten nykyään nukkuisin 8+ tuntia yössä, mutta en vain ole valmis luopumaan omasta- ja parisuhdeajasta iltaisin. 

Jossain vaiheessa syksyä/talvea, kun väsymys väistämättä yltyy pimeyden myötä, voisin kokeilla nukkua vähän enemmän. En ole vielä varma kumpi minulle on tärkeämpää, riittävä uni vai oma aika. Nyt sanoisin oma aika, mutta täytynee testata vähintään kuukausi nukkua edes tunnin enemmän joka yö, ja miettiä sen jälkeen parantaako vai heikentääkö se elämänlaatuani.

Onnistuminen

Tässä on nyt ollut erilaisia vastoinkäymisiä elämässä, ja mä rupesin miettimään, että miksi mikään ei tunnu saavan mua luovuttamaan tämän painonpudotuksen ja elämäntapamuutoksen suhteen. Muutama aiempi laihdutusyritys on kestänyt viikon-pari ja kaatunut ensimmäiseen pieneen vastoinkäymiseen. Tai ihan vaan unohtunut. Miksi mä tällä kertaa vain tiedän, että nyt mä onnistun? Mikä on erilaista kuin ennen?

Aiemmat laihdutusyritykset ovat lähteneet siitä, että vaaka näytti enemmän kuin ikinä ennen. Tuli morkkis, ja mietin että paino on nyt saatava alas. Suhtautuminen oli sama, kuin esimerkiksi koulu-/duuniprojektissa johon on alunperin aikaa ollut puoli vuotta, mutta ensimmäiset 5 kuukautta on tullut sluibailtua ja vasta loppumetreillä huomaa, että se deadline häämöttää jo ihan nurkan takana. Hitosti hommaa, liian lyhyt aika, pakko painaa yötä päivää. Erona näiden projektien välillä on kuitenkin se, että siinä koulu-/duuniprojektissa tosiaan on se deadline, ja sitä edeltävä kiireisin aika nyt vaan on aivan perseestä jos sen itselleen on sellaiseksi laiskottelemalla järjestänyt. Elämäntapamuutoksessa ei ole deadlinea. Ennen en koskaan miettinyt, mitä teen jos/kun paino putoaa. Alitajuinen taka-ajatus oli varmaan se, että sitten voin taas jatkaa elämää "normaalisti", eli kuten ennen painonpudotusta. Tai että siihen mennessä jokin on maagisesti itsestään muuttunut niin, että en enää lihokaan takaisin. Tämän tajuaminen on ehkä ollut se suurin muutos. Sen myötä muuttui suhtautuminen koko "projektiin".

Jos aion elää jollakin tavalla koko loppuelämäni, minun on nautittava siitä. Olen mukavuudenhaluinen, enkä tee juurikaan mitään vain siksi, että olisi pakko. Tätä en aio itsessäni muuttaa, koska haluan nauttia elämästä. Tämä lähestymistapa oli siis sisällytettävä myös tähän painonpudotukseen ja terveellisempien elämäntapojen hakemiseen. Niinpä päätin, että kärjistettynä syön mitä huvittaa, miten huvittaa ja liikun kun huvittaa. Yritän vain löytää keinoja, joiden avulla minua huvittaa suurimman osan ajasta syödä terveellisesti ja liikkua ainakin jonkin verran. Yllätyksekseni näitä keinoja ei ainakaan aluksi ole tarvinnut hakemalla hakea, vaan ne tulivat oikeastaan itsestään.

Minä tykkään lähes kaikesta ruoasta, joten syömisissä ei ole ollut mitään ongelmaa sen jälkeen, kun sain ateriarytmin avulla iltamässäilyn kuriin. Olen viimeaikoina syönyt herkkuja säännöllisen epäsäännöllisesti ja nauttinut niistä ilman myöhempiä tunnontuskia. Näin tämän oli tarkoituskin mennä. Olen ylpeä, että osaan herkutella vain joskus ja jättää sen siihen. Suurin tähän liittyvä havaintoni on ehkä se, että ennen esimerkiksi kahvipöydässä herkutellessa yleisin ajatus oli "paljonkohan mä kehtaan vielä ottaa lisää?". Nyt se on esimerkiksi valmiiksi annostellun jälkiruuan, jäätelöpuikon tai vastaavan kohdalla ollut ensimmäisen muutaman haukun jälkeen "nyt riittäisi, mutta tätä on vielä.. jaksankohan mä kaiken ja onko tätä edes järkeä syödä loppuun?". Tosi iso muutos, jonka uskoisin johtuvan ihan siitä, että nykyään kroppa kertoo mitä se tarvitsee ja milloin riittää. Se makukin on paras ihan vain pienen hetken, sitten siihen "turtuu". 

Luulisin, että kaltaisilleni herkuttelijoille on aika yleistä, että se käsi vain eksyy hakemaan sieltä sipsipussista mekaanisesti lisää, kunnes pohja tulee vastaan. Suklaata on pakko saada vielä muutama rivi, ja onhan se hyvää joo, mutta tosi monta kertaa huomasin syöneeni puoli pakettia muutamassa minuutissa maistamatta juuri mitään. Sitten minä järjen jättiläinen otin vielä reilusti lisää, jotta voisin "keskittyä makuun". Se herkuttelu on välillä myös aika pakonomaista. Mulle tämän tavan lopettamiseen riitti yksinkertaisesti ateriarytmin korjaaminen ja se, että rupesin mättämään niin paljon kasviksia joka päivä, että saan syötyä joka aterialla mahan täyteen, mutta kevyesti. Maun ja vaihtelun takia syön toki paljon muutakin, mutta pidän huolen, että minulla ei ole nälkä näitä valintoja tehdessäni. Ennen kasvikset oli mun mielestä oikeastaan aika turhia (= ei mitään oikeaa ruokaa). Vitamiinit saa purkistakin, joopajoo. Ei vaan hirveesti kiinnostanut. Mielipiteeni perustui varmaan lähinnä siihen, että jos koittaa korvata kunnon aterian parilla porkkanalla tai kurkunpalalla, niin siitä tulee kyllä vain paha mieli. Mutta jos keskittyy valmistaamaan hyvää ja monipuolista kasvisruokaa tai kasvislisuketta, niin se on kuitenkin vähän eri asia. Kohtelen siis nykyään kasviksia niinkuin muutakin oikeaa ruokaa :D

Entä mites se liikunta? Tähän asti olen tykännyt harrastamastani liikunnasta (salillakäynti, kotijumppa, pyöräily, kävely). Se on tuonut minulle paljon hyvää oloa ja jaksamista, enkä ole kertaakaan joutunut pakottamaan itseäni liikkeelle. Jos ei ole huvittanut, olen mennyt toisena päivänä. Tässä mulla on kuitenkin joku sellainen pieni kutina takaraivossa, että joko tämä johtuu alkuviehätyksestä, tai olen jäämässä koukkuun liikkumiseen. Toivon jälkimmäistä, mutta ensimmäisen varalle on tehtävä toimintasuunnitelma. Mitä teen, jos liikkumisesta uhkaa tulla pakkopullaa? Lupaan itselleni, että jos nykyinen liikuntainnostukseni uhkaa lopahtaa, etsin minua kiinnostavia lajeja. Ja miksen muutenkin. Minulla on muutama laji valmiinakin, joista tiedän nauttivani. Esteenä niiden aloittamiselle on pitkään ollut ajan- ja rahanpuute. Tiedän näiden olevan järjestelykysymyksiä. Aiempi liikunnan aloittamattomuuteni onkin johtunut näin jälkeenpäin ajateltuna oikeastaan siitä, että en vain ole arvostanut liikuntaa tarpeeksi laittaakseni siihen aikaa ja/tai rahaa. 

Toisaalta olen myös aiemmin miettinyt, että liikkumisesta maksaminen, ETENKIN kuntosalikortin hankkiminen on typerää, koska aina voi lähteä ilmaiseksi hölkälle. Vaikka inhoaisi hölkkäämistä. Mitä vain voi tehdä jos tarpeeksi haluaa. Mutta jos se liikunnan ja liikkumattomuuden raja menee siinä, tekeekö liikunnasta itselleen hauskan jutun vai pakkopullaa, niin kyllä mun mielestä kannattaa mennä sieltä, missä aita on matalin. Vaikka se vähän maksaisi, niin sen rahan saa kyllä tarvittaessa jostain muusta, vähemmän järkevästä pois. Varsinkin kun sen liikkumiseen käytetyn ajan tilalla tekisi kuitenkin muuten jotain muuta. Esimerkiksi kävisi leffassa tai viihteellä. Tai vetelisi telkkarin ääressä paketin jäätelöä ja pussin sipsejä.

Heiaheia

Kävin nyt varmuudeksi tänä aamuna vielä puntarilla, ja se onneksi näytti 72,1 kg, eli on sitä pudotusta ilmeisesti kuitenkin tullut viime viikollakin vajaa puoli kiloa :)

Aloitin Heiaheiassa kahvakuula-haasteen, niin saa kotonakin vähän jumppailtua. Eilinen tosin jäi kiireessä tekemättä, mutta teen sen tänään sisään niin saan aikataulun kiinni :) Viime viikot olen suorittanut venyttelyhaastetta ja tykkäsin kyllä. Hain jopa venyttelyohjeet netistä ja päätin venytellä ainakin kerran viikossa noin tunnin verran.

Olen muutenkin tykännyt tuosta Heiaheiasta, siellä saan hyvin seurattua liikuntatavoitteitteni toteutumista. Hyvin olen niihin päässytkin joka viikko. Painokäyräkin siellä on, jos sitä vaikka jossain vaiheessa myöhemmin haluan tutkia, toistaiseksi edistys sillä puolella on kyllä aika hyvin muistissakin :D

Maanantai (viikko 5)

Tänään en kerennyt aamulla punnnitsemaan painoa, ja näin iltasella vaaka näytti 72,9 kg. Olkoon se nyt sitten tämän viikon lukema, eli vähän plussalle meni. Hirveän raskas viikko ollut, lähinnä henkisesti. Ei ole oikein jaksamista kirjoitella nyt enempää, mutta kirjoittelen sitten taas (toivottavasti jo tällä tai ensi viikolla) kun on paremmin aikaa. Mielessä on kyllä muutama aihe, mutta niistä kirjoitan sitten paremmalla ajalla.

Mikään ei elämäntaparemontin suhteen ole muuttunut, vaan menen tällä hyväksi havaitsemallani metodilla. Jos alkaa näyttää siltä, että paino jumittuu, niin vähennän syömistä hieman. Katselen nyt kuitenkin ensin muutaman viikon miten tämä paino lähtee kehittymään.


edit. Seuraavana aamuna vaaka näytti 72,1 kg eli ehkä sitä pudotusta on kuitenkin tullut viikossa puolisen kiloa. No ensi maanantaina sen näkee, missä mennään :D

Maanantai (viikko 4)

Taas olisi maanantai, ja tänään paino on 72,6 kg. Olisin luullut, että vähemmän, kun vaaka lupaili viime viikolla jo 71 -alkuisia lukemia muutamana päivänä, mutta näillä mennään. On tuokin kuitenkin 0,3 kg vähemmän kuin viime viikolla. Yhteensä pudotusta on nyt ensimmäisen kuukauden aikana siis tullut 2,4 kg.

Nyt pääsen jo pikkuhiljaa taas lisäämään liikuntaa :) Pyöräilyä en vielä ole uskaltanut häntäluun takia kokeilla, mutta reippaita kävelylenkkejä ja kotijumppaa olen tehnyt ja salilla meinasin käydä ainakin pari kertaa tällä viikolla. Ostin myös itselleni aktiivisuusrannekkeen, josta olen jo pitkään haaveillut. Se kyllä motivoi minunkaltaistani tavoitekeskeistä ihmistä hyvin liikkumaan. Kyseessä siis Polar a360 ranneke. Valitsin kyseisen mallin, koska se mittaa sykkeen suoraan ranteesta. Tutustun vähän lisää rannekkeeseen ja kirjoitan lisää siitä kunhan saan kolme viikkoa käytettyä, jolloin sen pitäisi alkaa antamaan henkilökohtaistakin palautetta.

Yleensä hyvin harvoin ostan itselleni mitään, mutta tällä kertaa ajattelin, että jos tuo sijoitus auttaa minua liikkumaan vielä hiukan enemmän ja kohottamaan kuntoani, niin mikä sijoitus voisi olla tärkeämpi? Ihmisiä on erilaisia, ja monet (esimerkiksi äitini) varmasti pitävät sykemittareita ja aktiivisuusrannekkeita täysinä turhakkeina. Minulle se on kuitenkin vähän kuin peliä, joka päivä yritän saada 100 % aktiivisuuden täyteen. Jos meinaa jäädä vajaaksi, niin tulee tehtyä sellaisia juttuja, jotka muuten voisi siirtää toiselle päivälle (esimerkiksi haravointi, siivous, kaupassakäynti). Tai tehtyä vaikka iltajumppa tai -kävely. Joskus on tietenkin pakko jäädä sängynpohjalle ja tavoite ei täyty, mutta muina päivinä voin sitten liikkua vastaavasti enemmän. Kunhan keskiarvo pysyy kunnossa :D