Miksi haluan laihtua?

Olen oikeastaan viimeiset viitisen vuotta halunnut laihtua, mutta tavoitteena on aina ollut lähinnä "parempi" ulkonäkö. Tavoite on sikäli epämääräinen, että olen pitänyt itseäni lähes aina jos nyt en lihavana, niin ainakin pulleana. Jopa silloin kun painoin noin 50 kg, ja kuvista näin jälkeenpäin katsottuna olin kyllä hoikka. Ehkäpä tavoitteen epämääräisyydellä on ollut vaikutusta siihen, että oikeastaan juuri mitään (lukuunottamatta satunnaisia parin viikon kalorinlaskenta- ja nälkäkuureja) ei asian hyväksi ole tullut tehtyä. Nyt haluan asettaa itselleni selkeämmän tavoitteen. Niinpä mietin minkä takia minun oikeastaan pitäisi laihtua. Tässä syitä:

1. Lapset. Haluan jaksaa leikkiä lasten kanssa paremmin. En halua enää niin usein jättää leikkiä väliin vain sen takia, etten yksinkertaisesti jaksa jatkuvasti poukkoilla lattialta ylös ja takaisin lattialle. Tällä hetkellä seuraava keskustelu käydään ainakin jossain muodossa läpi päivittäin: 

Muksu: "Äiti tule tanssimaan minun kanssa!"

Minä: "Kulta mä vähän lepäilen nyt, mutta katselen kyllä kun sä hienosti tanssit.."

2. Itsetunto (ja vaatteet). Haluan olla ainakin sen verran tyytyväinen omaan kroppaani, että uskallan käyttää sopivan kokoisia ja hieman tyköistuviakin vaatteita. Tällä hetkellä piilottelen itseäni erilaisten mammamekkojen ja muiden säkkien ja kaapujen alle. Tämä saa kyllä oikeastaan minut näyttämään entistä enemmän siltä, kuin olisin raskaana. Hävettää myöntää, että kuopuksen syntymän jälkeen käytössä ovatkin olleet lähinnä mammavaatteet. Nyt onneksi niiden lisäksi myös jumppavaatteet :D Ihania vaatteita minulla olisi kaapit täynnä, mutta mihinkään en mahdu niin että näyttäisin hyvältä. Jo yhden vaatekoon tiputus nykyisestä riittäisi siihen, että voisin taas alkaa käyttää normifarkkuja ja -paitoja. Jos haluaisin ne kivoimmat vaatteet käyttöön, täytyisi tiputtaa 2-3 kokoa.

3. Seksielämä. Haluan enemmän ja parempaa seksiä mieheni kanssa. On se hyvää ja säännöllistä nytkin, mutta silti liian usein mielessä pyörivät ajatukset siitä, etteivät miehen kädet (tai katse) nyt vain osu mihinkään ylimääräisiin muhkuroihin ja pehmusteisiin. En myöskään ole asiassa kovin aloitteellinen enää. En tunne olevani haluttava, jonka takia kiinnostus seksiin on laskenut huomattavasti. Tästä kärsimme molemmat. Tiedän kyllä, että tämä vika on suurimmaksi osaksi omassa päässäni, mies kyllä tykkää edelleen ja muistaa sen myös ilmaista. Ongelman korjaamiseksi minun on oltava tyytyväinen kroppaani, joka onnistuu joko hyväksymällä se tällaisena, tai muokkaamalla sitä. Valitsen jälkimmäisen.

4. Oma jaksaminen. Onhan se totta, että kaikki on raskaampaa kun on rapakunnossa ja kanniskelee pariakymmentä ylimääräistä kiloa ympäriinsä. Myös monet pikkujutut, esim. kenkien laittaminen jalkaan on hankalampaa, kun vatsa on tiellä. Uskoisin, että liikunnan lisääminen auttaa myös uniongelmiin ja yleiseen väsyneisyyteen/saamattomuuteen. Tämä viimeinen tosin ei liity laihtumiseen, mutta laitoin nyt kuitenkin senkin tähän.

5. Kasvot. Minulla on mielestäni hoikkana kauniit kasvot. Tai no, ainakin tarpeeksi kauniit. Kyllä niitä nykyiselläänkin katselee, mutta olisihan se kiva päästä tästä kaksoisleuasta eroon ja posketkin ovat vähän turhan pyöreät.

Onneksi pystyn vielä aika hyvin muistamaan, miltä tuntui olla kevyempi. Vanhat valokuvat auttavat myös näkemään sen vartalon, jota tavoittelen. Ei minua pieni lervahtaminen (lähinnä rintakehän alueella) hirveämmin häiritse, mutta haluaisin sen pikkuisen vatsakummun ja hoikemmat reidet takaisin. En siis edes tavoittele litteää tai lihaksikasta vatsaa, mutta haluan eroon tästä nykyisestä pallomahasta. Haluan myös, että syy lähteä mukaan tai keksiä aktiviteetteja on kiinni siitä, pidänkö kyseisestä aktiviteetista vai en, eikä siitä jaksanko sitä fyysisesti tai edellyttääkö se vartalonmyötäisiä vaatteita (esimerkiksi uimapuvun käyttöä).

Laitan tähän loppuun vielä muistiin, että seuraavaksi voisin kirjoittaa vaikka spinningistä (tai oikeastaan HIIT-treeneistä, joita olen toistaiseksi kokeillut ainoastaan spinningin muodossa) ja juomien vaikutuksesta omaan projektiini :)

Aloitus

Ajattelinpa laittaa ajatuksia ja edistymisiä ylös ja perustaa oman painonpudotusblogin :D

Olen 27-vuotias kahden lapsen äiti, ja "raskauskiloja" olisi tarkoitus lähteä pudottamaan vihdoin ja viimein. Lähtötilanteessa olen 162cm ja 75kg, eli melkoinen pullukka, eikä ulkonäköä paranna yhtään se, että suurin osa läskistä lilluu juuri tuossa vatsan kohdalla saaden minut näyttämään siltä kuin edelleen olisin pitkällä raskaana, vaikka en ole kohta vuoteen ollut.

Lapset ovat toimineet hyvänä tekosyynä kuppailla liikunnan aloittamisen kanssa ja mässäillä mitä huvittaa, kun ei mulla muka mihinkään muihinkaan harrastuksiin ole aikaa ja jotain omiakin iloja pitää olla lasten kanssa touhuilun lisäksi. Muutama viikko sitten kuitenkin kaveri vinkkasi kuntosalista, jossa lapsille on hoitopaikka, eli enää ei ollut tekosyytä liikuntaharrastuksen aloittamattomuudelle. Hankin suoraan vuoden jäsenyyden, koska se oli kuukausitasolla huomattavasti halvempi. Päätin, että nämä rahat eivät mene hukkaan. Laskeskelin, että jos käyn salilla 2-3 kertaa viikossa, tulee salikerran hinnaksi 3-5 euroa, joka on mielestäni jo aivan kohtuullista.

Aluksi mielessä ei ollut mitään sen suurempaa tavoitetta, kuin että rupean liikkumaan, niin jaksaminen paranee ja kehokin toivon mukaan ainakin kiinteytyy jos en nyt suorastaan laihtumaan rupea. Kokemusta kuntosaliharrastuksesta ei minulla juurikaan ole, mutta viihdyn valitsemallani salilla sen verran hyvin, ettei tuo 2-3 kertaa viikossa ole ollut ollenkaan paha rasti. Samalla saan myös omaa aikaa, kun lapset ovat leikkimässä kuntosalin lapsiparkissa :)

Kuntoilun aloittaminen sai minussa aikaan innostuksen tarttua toimeen ja vihdoin ruveta myös karistamaan kiloja. Liikuntaharratus alkoi yllättävän helposti, mutta tiedän, että suurin rooli painonpudotuksessa on kuitenkin ruokavaliolla. Yllätyksekseni huomasin, että varsinkaan rankemman treenin jälkeen minun ei tee edes mieli herkutella, vaan ensimmäistä kertaa pitkään aikaan vatsa huusi minulle jo lähes tuntemattomia ruoka-aineita, kuten kasviksia ja hedelmiä :D Vaikutus tuntuisi kestävän 1-2 päivää treenin jälkeen, eli jos pidän huolen että käyn salilla vähintään joka kolmas päivä, luulisi myös herkuttelun rajoittamisen olevan suhteellisen helppoa.

Itselleni parhaan vinkin ruokavalion suhteen antoi siskoni, joka sanoi, että kannattaa syödä oikeasti paljon, mutta vähillä kaloreilla. Ennen olen rajoittanut syömisiäni lähinnä niin, että syön samaa kuin ennen, mutta puolet vähemmän ja herkuttelu minimiin. Seurauksena kauhea nälkä, mielitekojen kanssa taistelu ja lopulta sortuminen. Sortumisen jälkeen seuraa "no mitä väliä enää, olen jo pilannut kaiken"- kausi tai "no tänään vielä vähäsen mässäilen, huomenna sitten skarppaan"- kausi. Siskon vinkki tuntuu kuitenkin toimivan (ainakin tämän reilun viikon aikana on toiminut, nyt tosin on kesä ja valoisuus yms. helpottamassa ruodussa pysymistä). Olen syönyt reilusti esimerkiksi puuroa ja salaatteja (raejuustolla, niin vie nälän paremmin) ja päivällisellä aina ennen pääruokaa syön isohkon lautasellisen salaattia, niin ei tule santsattua.

Minulle tärkeää on saada syödä sitä, mitä haluan, eikä sitä mitä minun tarvitsee esimerkiksi terveyssyistä syödä. Siksi olen erityisen iloinen, että painonpudotusprojekti tuntuisi lähtevän hyvin käyntiin ikäänkuin itsestään. Ei tarvitse taistella mielitekojen kanssa, kun kasvikset ja hedelmät ovat tällä hetkellä juuri sitä mitä minun tekee eniten mieli syödä, ja ainakin toistaiseksi salaatteihin saa tarpeeksi vaihtelua lisäämällä lihaa, kalaa, erilaisia juustoja tai joskus kastikkeitakin. Kerran tai pari päivässä tekee mieli syödä tukevammin, ja päivällisellä syönkin lämpimän ruuan, ja lisäksi joskus illalla muutaman näkkärin kinkulla ja juustolla.

Ehkä tämä on vain alkuhuumaa, en tiedä, mutta päätän käyttää oloni hyödyksi. Myöhemmin saatan joutua taas taistelemaan mielitekojen kanssa, mutta ainakin siihen mennessä toivottavasti on jo hyvä alku takana motivoimassa jatkamaan :)